in Kolumnit

Julkaistu Helsingin Sanomissa 19.1.2016

Viime viikolla Helsinkiin tuli viimein talvi, ja samalla saatiin hetkeksi kunnon lumikaaos. Kun lunta on tullut kahdessa päivässä kymmeniä senttejä, ulkona liikkuminen on muuttunut auttamatta hankalaksi: junavuoroja on peruttu, rekat ja bussit ovat luistelleet liukkailla teillä ja autoa on saanut kaivaa hikipäissään syvältä lumikasasta.

Lähiöissä perheet ottivat pulkat ja rattikelkat käyttöön lasten kuljetuksessa päiväkotiin. Hetkeksi ajokelit saneli sää.

Keli ja sää tarkoittavat arkikielessä usein samaa, mutta tarkkaan ottaen ovat eri asioita. Sää on sitä, mitä luonto antaa: vesisadetta tai aurinkoa, pilvipoutaa tai pyryä. Keli sen sijaan tarkoittaa maaston kulkukelpoisuutta, ajokeliä.

Hyvä rekikeli tarkoittaa riittävästi lunta, hyvä ajokeli taas yleensä päinvastaista: lumet olisi syytä saada tieltä pois, jotta katuja olisi kevyempi ja turvallisempi kulkea.

Keli ei siis tule taivaalta, se tehdään ihmis- tai konevoimin.

Olen liikenteen sekakäyttäjä, joka kulkee kaupungissa pääasiassa julkisilla, pyörällä ja jalan. Monena vuonna olen pannut polkupyörän talvivarastoon lumen tultua, koska ajokeliennuste on ollut kuukausiksi heikko.

Sään vuoksi kelvottomia pyöräilypäiviä on Helsingissä vain muutama vuodessa, mutta pyöräilijöiden ja jalankulkijoiden kelit ovat olleet kehnot usein viikkoja lumisateen jälkeenkin. Syynä ovat kelvottomasti tehdyt lumityöt.

Pahimpina lumitalvina lastenrattaat ovat olleet lähiössä viikkoja hyödyttömät, koska jalkakäytävillä on kulkenut vain ajokelvoton, kävelijöiden itse tallaama kinttupolku.

Tänä vuonna näyttää olevan toisin. Ainakin kotikaupunginosassani Herttoniemessä jalkakäytävillä oli viime viikolla monin paikoin parempi keli kuin ajoradalla. Pyörätietkin näyttivät olevan hyvässä kunnossa heti pyrypäivän jälkeisenä aamuna.

Keli on tärkeä asia myös jalan ja pyörällä kulkeville, ja pyörällä ja jalan kulkevat ovat tärkeitä kaupungille.

Helsingin liikenne menee solmuun, jos jokainen yrittää kaupunkiin omalla autolla.

Pitkiä matkoja harva tekee kokonaan jalan tai pyörällä, mutta jokainen joukkoliikenteen käyttäjä kävelee tai pyöräilee osan matkasta. On hölmöläisten hommaa aurata ensimmäiseksi bussikaistat ja junaradat, jos ihmiset eivät pääse päiväkausiin vallien yli pysäkeille ja asemille.

Kommentoi

Comment

  1. I cannot imagine navigating all of those areas of publishing without an agent. The business end is very time-consuming, and it seems to me that there are many advantages to having an advocate other than yourself (the author) conduction negotiations.